Koneet särkyy yks toisensa jälkeen.... Ketuttaako? kyllä kuin pientä ortavaa, kun käpy on jäässä.

Paljon on taas tapahtunut, mut kirjoittelen siitä myöhemmin....ehkä kaikkein surullisin uutinen on se, et rakas Igorimme jatkaa toisessa hiippakunnassa. Igori kuoli mystisesti ja aivan yllättäin 10.01. Kaikki tapahtui ilman ennakko varoitusta. Tähän on vain tyytyminen. Kaikki oli aamulla vielä ihan niin kuin aina, Igori pomppi tarhassa iloisena ja iltapäivällä koira makaa kuolleena tarhassa. Olisin ymmärtänyt jos olis ollut vielä ne jumalattomat pakkaset, mut ilmakin oli lauhtunut. Meillä tosin territ ei ole kuin hetken kovilla pakkasilla tarhoissa ja muuten vetävät lonkkaa sisällä.

Iloisempia uutisia on se et Padi sai Lahdessa toisen sertinsä ONNEA !

Nyt työt kutsuu... jatkan myöhemmin

Kaikkinensa viime vuosi jäi tapahtumineen plussalle, suruakin viime vuoteen mahtuu, mut elämä on! niin kuin mainoksessakin taannoin sanottiin.

Kennelimme "juhla" vuosi päättyi komeasti.... On kulunut 10 vuotta siitä , kun ensimmäinen Metesalems pentue näki päivänvalon ja kymmenes FI KVA leivottiin 30.12. TUHANNESTI ONNEA KARI JA TUISKU!!!!! sitkeytenne palkittiin (matkalle mahtuu niin monta epäonnen päivää, tää käyttöpuoli kun ei ole koskaan pelkästään koirasta kiinni). Viime vuonna KVA tittelin saavutti kolme kasvattiamme.

Näyttely rintamalla ei ollut ihan yhtä loistokasta, tosin leo-puolella on muutamat SERTit napsahtanut kasvateille, mun työt on haitanneet hieman näyttelyharrastusta. Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet.

Terveysrintamalla näyttää pelottavan hyvältä..ne jotka on tutkittu, ovat terveiksi todettu. Hartain toiveeni onkin, et loputkin kasvattien omistajista käyttäisivät koiransa kuvissa, se kun on niin arvokasta tietoa kasvattajalle!

En voi kuin kiittää, kasvattien omistajia aktiivisuudesta.

Tämän vuoden suunnitelmiin.....

Keväälle pentuja suunnitelmissa!

Kertulle, Lolalle ja Taikalle on sulhaset jo katsottuina ja Riitun sulhanen on vielä harkinnassa.

Sertejäkin pitäis metsästellä ja tullaan metsästelemään...se onkin sit eriasia tuleeko saalista vai ei!

Nyt kun vihdoin pääsin tännekin kirjoittelemaan, niin en tiedä mistä ensin kirjoittaisin, vai enkö kertoisi mitään vanhoja tapahtumia .

No ei vaineskaan.

Näytelmä puolella yksi kiva ylläri Jyväskylän KV Igor (meidän mettäpiski) AVO ERI2 PU3 VARA CACIB, kiitos siitä luuluu kokonaan Sannille. Pimu ei pettänyt ja oli vet-rop.

Pimu sai kutsun veterans of veterans gaalaan, mut taitaa jäädä meidän osalta väliin, mulla on työvuoro.

Terveystuloksiakin on tullut..... Veera 0/0 B/A ja Taika 0/0 B/B (silmäthän on naisilta tutkittu jo aikaisemmin), Leo kasvattimme Feetu 0/0 A/A terveet silmät, harmaa kasvattimme Hallan-Heta 0/0 A/A, terveet silmät.

Koepuolella kasvattimme Hallan-Tuisku sai viimeinkin toisen voittaja ykkösen ja I-pentueen pojat kunnostautuneet, kaikki kolme urosta voittajaluokassa, joista Iippo yhtä vaille KVA.

Juoksurumba taasen alkamassa kolme narttua juoksullaan ja lisää tulee, sillä kaikki nartut juoksee perätysten.

Mistähän aloittaisi? kun mielessä pyörii kaikenlaista.

No Padin ja Lolan kuvaustulokset tulivat ja olivat niin kuin pitikin Padi B/B 0/0 ja Lola A/A 0/0. Silmät tutkittin tällä viikolla ja nekin ovat terveet. ONNEA OMISTAJILLE ja kiitokset koirien hyvästä hoidosta. Kasvattajana en voi kaikkea kunniaa itselleni ottaa, vaikka hyvältä tämä tuntuukin.

On se kummallista, kun minä olin kasvattavani sairaita ja rumia leonberginkoiria ja käytin vielä sellaista urosta jolla ei eräiden mielestä ole mitään annettavaa rodulle. Tässä tulos yhdestätoista pennusta tutkittu 4 ja kaikki terveitä ja ovatpa vielä kauniitakin. Olen joskus miettinyt näitä sammakkojen sylkijöitä, mutta enää en jaksa välittää, jos luulevat siitä jotenkin tulevansa paremmiksi, niin olkoon.

Kuviakin pitäis siirtää tänne mut kone temppuilee, se taas on tämän maalla asumisen varjopuolia. Eilen tämä rakkinen ei toimint ollenkaa ja sit taas tänä aamuna kone pelittää niin kuin ei mitään häiriöitä olis ollutkaan...voitte uskoa et on raisittavaa.

Onpa kiireinen viikonloppu takana. Autolla tuli ajettua melkei 900 kilsaa, mietin just tossa, et kyllä koiraihmiset on hulluja. Noustaan vapaapäivänä ennen kukonlaulua, juostaan jotain kehää ympäri, saadaksemme esim sellaisen punaisen nauhan ja ollaan kotona vasta ilta myöhään. Kaiken kukkuraksi me vielä maksamme viulut.

No asiaan. Seinäjoen näyttelyyn meni lauantaina Kaisa ja Pimu Paulan kans ja Pirjo oli kera Joltsun . Itselläni oli osoite Tuulos, mukana Veera ja Riitu kera Ellun. Riitu ei tietenkään pettänyt tälläkään kertaa, kotiin tuomisina PN2 ja SERT. Veeran kohdalla ei sitten saatu ihan sitä mitä toivoin. Arvostelu oli kuitenkin tosi hyvä ja tulos AVO ERI3 PN3. Seinäjoella sitten rytisi kunnolla. Joltsu ROP-PENTU. Kaisa AVO ERI1 PN3, Pimu sitten kruunasi koko päivän VET ERI1 PN1 VSP ROP-VET. Enempää en osannut toivoa ja tämä olisi riittänyt mullen, mutta Sanni laittoi mulle väliaikatietoja Pimu ryhmässä....pääsi jatkoon!!!!! ja viimeinen viesti Pimu BISS-VET 3.

Sunnuntaina taasen auton nokka kohti Tuulosta. Nyt joku ihmettelee miks minä tota väliä hurruuttelin, mutta mulla oli sunnuntana niin monta terriä ilmoitettuna et autossa olis ollut vähän ahasta. Eli nyt mukana Martta, Kerttu, Igor, Justiina ja Milo, Paula toi Pimun ja Kaisan näyttelypaikalle. Oli varmaan näky kun retkueemme rantautui kehänlaidalle täytimme nimittäin kehän koko yhden sivun....no kehä taisi olla aikas pieni tai sitten ei, kun samaan läjään tuli vielä Joltsu ja Sannin Ikkeläinen.  No stten itse tuloksiin......... Justiina 1KP ROP-pentu, Joltsu 2KP. Tässä välissä minä olin karkeakarvaisten kehässä Pimun kans ja tulos VET ERI1 PN1 ROP ja ROP-VET. Lisää sileitä Igor EH1, mutta arvostelu oli mieletön...syy punaiseen oli kehä tottumattomuus ja laihuus, tässä kohti pitänee katsoa peiliin! Kerttu AVO ERI, Martta VET ERI1 ROP-VET. Isossa kehäss ei sitten natsannut mut ei kaikkea yhtenä viikonloppuna.

SPESIAALI KIITOS SANNILLE, ILMAN SINUA VIIKONLOPPU EI OLISI ONNISTUNUT!

Seinäjoella muuten sunnuntaina esittäytyi Saana AVO ERI2 Onnea!!!

Viikonlopun aikaan hirvikoira kasvatitkin kunnostautuivat, muutamalle hyvä kaato.

Joskus kun tuntuu et kaikki kaatuu päälle ja tuntuu et mikään ei onnistu, niin hups ne ilon aiheet saattaapi olla seuraavan nurkan takana odottamassa. Toisaalta hyvän ystäväni kotisivuilla on lause (en muista kenen alkuperäinen kirjoitus) se meni jotensakin näin:

Älä murehdi mitä sinulla ei ole, vaan iloitse siitä mitä sinulla on

Että tällaista tällä kertaa, toivottavasti ehtisin tänne kirjoittelemaan useammin.

Ai nii yks juttu mitä olen tässä jännityksellä odottanut on Padin ja Lolan lonkka- ja kyynärlausuntoja.

Taasen on aikaa vierähtänyt, kun viimeksi tänne raapustelin....tapahtumiakin on.

26.09 oli Saran ja Ansan koulutus teemana näyttelyt. Jo aamu alkoi päin sanonko mitä....mutta tässä tärkeimmä; Ensin Anttola automaatti ei sylje rahaa, kone ilmoittaa et manit on pois, no onneksi ystävällinen k-kaupan kassa tekee sitä rahaa. No sitten peruutan parkkipaikalla ja olen jo poistumassa, kun kuuluu poksaussa ja auto heiluu kuin laiva merellä... joku vanhempi nainen on peruuttant miun takapuskuriin?! Nousen autosta ja nainen tulee omastaan, selittäen ettei nähnyt minua. No kannattais ehkä kääntää päätänsä toiselle puolenkin. Vauriot on olemattomaat minun autossa mutta toiseen tuli vähän enempi... sanon, et antaa olla, sillä mulla on jo kiire sinne Saran koulutukseen (tästä kyllä kuulin sit aikamoisen ripityksen ukolta illalla). Ehdimme ajoissa perille, mut Ansa käyttäytyi aivan kuin ei olisi se koira jonka olen tottunut näkemään. Ennen sitä ei kiinnostanut muut koirat nyt se oli menossa kaikkien luo tekemään tuttavuutta. Saralla oli täys työ pidellä riiviö aisoissa. Tyttö ilmoitti jo ettei vie koko koiraa kehään kun ei usko mitään. Ansa rauhoittui aikaa myöten ja lopussa kiitos seisoo koiruus esiintyy kuin unelma, tuloksena punaisten pentujen 2. Sitten kiireellä kotiin järjestelemää Joonan kaverisynttäreitä.

27.09. Pää kipiä jo ennen kuin nousen sängystä... vois luulla et vanha on käyny hummailemassa, mut ei en edes nää unia sellaisesta. Joonan synttärijuhlat on tänään...mitään ei tulisi mistään ilman rakasta ystävääni Ellua (en muista olenko edes kiittänyt sinua tarpeeksi). Päivästä oli tulossa oikea hulabaloo....12 tenavaa riehumassa Pitkälahden hirvimiesten kodalla. Näin jo kauhukuvia...lapsia jalka poikki käsi katki....mutta selvisin päivästä kunnialla ja lapsilla oli hauskaa, tosin taisivat olla hiekkasia alusvaatteita myöten.

Koirapuolella huono tuuri jatkuu Rina oli Juvan KV-kokeissa ja tuloksena hakupisteet. Täältä sentään tultiin ehjänä kotiin.

Seuraavat kokeet oli lohkokarsinnat ja huono tuuri jatkuu....meinas vaan käydä niin, et olis ollut mummon viimein reissu metsässä (nämähän oli Rinan viimeiset kokeet) Kuva puhukoon enemmän kuin sanat!!!

Ja koira toipui yllättävän nopeasti, mutta pistää miettimään mitä olis voinut käydä.

Huomasin noita koirien papereita selatessa, et synttäreitä on viettänyt syyskuussa myös Arttu 5 vee tuli täyteen ja poikansa Igor täyttää huomenna 3-vee. Johtuu varmaan siitä, etten muista kaikkien synttäreitä täällä mainita, kun meillä koirat eivät juhli, harvoin edes ihmiset.  Ihmislapsi Joona täytti 18 pv kuusi ja saapi juhlat vasta sunnuntaina, en tiedä olenko huono äiti vai mikä, mutten ehtint aikaisemmin juhlia järjestää.

Arki on niin kektistä et tuntuu etten ehdi taasen mitään.... Joonalla maaanataina sähly, Sararalla tiistaina sähly, keskiviikoksi en ole keksinyt vielä mitään, torstaina sitten pitäisikin olla kahdessa paikassa yhtaikaa eli Ellillä ja Lennillä agiharkat klo 18.15 Rämälässä ja Joonalla ja Saralla Spurttis 18,00 Anttolassa ja välimatkaa ei ole kuin vaivaiset 30 kilsaa. Sitten kun siihen vielä lisätään, et ukko iltavuorossa ja minä myös, tosin vain puol kuuteen niin soppa on valmis.

Lennin agissa on ongelman se et se ei mene rengasta. Se kun on tollanen yli suuri rohjake ja on sen verran monta kertaa iskenyt selkänsä renkaaseen, sen suorittamiseen tuli toppi. Tässä tullaan nyt tämän valkkarin luonteen pehmeyteen,kun sattuu, vältän sitä kaikin keinoin. Noin voisi sen ehkä tehdä moni muukin rotu, mene ja tiedä. Joka tapauksessa Lenni hyppää renkaan väärin eli ponnistaa liian korkealla, kun pitäisi ns sukeltaa. Olen miettinyt ongelmaan ratkaisua ja tullut siihen tulokseen, et mun pitää hommata MAHille isompi rengas, tosin sehän ei poista koko ongelmaa, kun koira pitäisi saada tajuamaan hypyn idea, eli sukelletaan.

Saran ja Ansan toko ei edisty, koirakko ei ole päässyt kentälle kertaakaan, ensin oli teoriaa ja Sara flunssassa, toka kerta oli toko-kisat joita sai mennä katselemaan (siellä Sara kävi), no kolmannen kerran minä homepää olin luvannu Eläisuojelu yhdistyksen mätsäriin tuomaroimaan ja yllätys joka alkoi samalla kellon lyömällä kun Saran harkat. Ei se olis auttant vain ne harkat olis alkaneet aijemmin, Sara kun ei saa mennä yksin kentälle siis ilman minua, omituinen sääntö , mut minkäs teet.

Metsästys puolella, yhdet hirvi kokeet takana ja saalis tyhjä maasto. Koirat ovat treenanneet jokainen vuorollansa, Mettekin on päässyt tutustumaan metsän saloihin ja lupaavalta näyttää.

Näytelmä puolella on hiljaista, mutta lokakuun Hämeenlinna/Seinäjoki sitten pamahtaa..... 9 koiraa joko omia tai osa-omistus, starttaa näytelmissä osa jopa kahteen kertaan. Eiköhän tosta porukasta joku tuo jonkinlaisen pystin kotiin.

No tässäpä suurimmat uutiset ja yllätys yllätys työt kutsuvat.