Taasen on aikaa vierähtänyt, kun viimeksi tänne raapustelin....tapahtumiakin on.

26.09 oli Saran ja Ansan koulutus teemana näyttelyt. Jo aamu alkoi päin sanonko mitä....mutta tässä tärkeimmä; Ensin Anttola automaatti ei sylje rahaa, kone ilmoittaa et manit on pois, no onneksi ystävällinen k-kaupan kassa tekee sitä rahaa. No sitten peruutan parkkipaikalla ja olen jo poistumassa, kun kuuluu poksaussa ja auto heiluu kuin laiva merellä... joku vanhempi nainen on peruuttant miun takapuskuriin?! Nousen autosta ja nainen tulee omastaan, selittäen ettei nähnyt minua. No kannattais ehkä kääntää päätänsä toiselle puolenkin. Vauriot on olemattomaat minun autossa mutta toiseen tuli vähän enempi... sanon, et antaa olla, sillä mulla on jo kiire sinne Saran koulutukseen (tästä kyllä kuulin sit aikamoisen ripityksen ukolta illalla). Ehdimme ajoissa perille, mut Ansa käyttäytyi aivan kuin ei olisi se koira jonka olen tottunut näkemään. Ennen sitä ei kiinnostanut muut koirat nyt se oli menossa kaikkien luo tekemään tuttavuutta. Saralla oli täys työ pidellä riiviö aisoissa. Tyttö ilmoitti jo ettei vie koko koiraa kehään kun ei usko mitään. Ansa rauhoittui aikaa myöten ja lopussa kiitos seisoo koiruus esiintyy kuin unelma, tuloksena punaisten pentujen 2. Sitten kiireellä kotiin järjestelemää Joonan kaverisynttäreitä.

27.09. Pää kipiä jo ennen kuin nousen sängystä... vois luulla et vanha on käyny hummailemassa, mut ei en edes nää unia sellaisesta. Joonan synttärijuhlat on tänään...mitään ei tulisi mistään ilman rakasta ystävääni Ellua (en muista olenko edes kiittänyt sinua tarpeeksi). Päivästä oli tulossa oikea hulabaloo....12 tenavaa riehumassa Pitkälahden hirvimiesten kodalla. Näin jo kauhukuvia...lapsia jalka poikki käsi katki....mutta selvisin päivästä kunnialla ja lapsilla oli hauskaa, tosin taisivat olla hiekkasia alusvaatteita myöten.

Koirapuolella huono tuuri jatkuu Rina oli Juvan KV-kokeissa ja tuloksena hakupisteet. Täältä sentään tultiin ehjänä kotiin.

Seuraavat kokeet oli lohkokarsinnat ja huono tuuri jatkuu....meinas vaan käydä niin, et olis ollut mummon viimein reissu metsässä (nämähän oli Rinan viimeiset kokeet) Kuva puhukoon enemmän kuin sanat!!!

Ja koira toipui yllättävän nopeasti, mutta pistää miettimään mitä olis voinut käydä.