Iiro pääsi palleistaan keskiviikkona. On ne vaan hirveitä sissejä noi foxit. Lääkäri ei meinannnut saada herraa nukkumaan ollenkaan, no kyllähän Iirolle sit viimein uni tuli. Leikkaus itse onnnistui hyvin ja kasvaimia tai muita ylimääräisiä muhkuroita ei löytynyt. Iiro on toipunut hurjaa vauhtia ei olla tarvittu edes kipulääkettä, tuntuu et on iloisempi kuin ennen leikkausta. Kaulurikaan ei menoa haittaa.

Kukaan ei muuten ole niin viisas kuin nainen.... Olen jo jokin aikaa puhunut ukolle tosta yhdestä tarhasta, kun se on näin keväisin kuin mutapainijoiden tatami, et voisko ton takaosan sulkea pois käytöstä (tämähän ei ole minun hieno idea vaan hyvän ystäväni Susannan). No asian eteen ei tapahtunut mitään, itse asiassa ukko oli hyvin skeptinen koko ajatukselle. Minun mittani täyttyi eilen, kun aamulla heräsin ja näin Jalon, Valkoinenpaimenkoira oli muuttunut harmaaksi kurasta, päätin et jos ukko ei tee asialle jotain, minä teen.
On se onni kun tulee kerättyä kaikkea vanhaa tavaraa kavereilta omiin nurkkiinsa. Löysin pihan perukoilta vanhoja elementin palasia 1.5 x1.5 (olleet ilmeisesti kaniverkkona, ovat aika hepposia, korkeus kuiteskin on ok). Viritin palaset paikoileen nippusiteillä, sitä en tiedä miten pitkää kestää ennen kuin koirat tajuavat ,et sen verkon läpi pääsee vaikka juosten. Nyt olen jo suunnitellut sellaista liukuovi systeemiä, joka jakais tarhan kahtia tarvittaessa, mut siihen tarviin jo rakkaan ukkoni avustusta!
Arttu oli menossa luolakokeisiin huomenna, mut net on peruttu. Harmittaa ihan hirveesti. Harjotuksissahan ne on Igorin kans juosseet kerta viikkoo ukon kans. Artulla menee hiekkaestekin oikein mallikkaasti. Mun pitää varmaa lähteä ens torstaina kans sinne putkille, kun pitäis viedä Kerttu ja Kaisakin vähän haistelemaan kettua.