On se kummallista kun työt haittaa harrastusta. Tännekään ei ehdi kirjoittelee, kuin tosi harvoin ja sekös potuttaa.

Tapahtumia on taasen kertynyt niin, et ei tiedä mistä aloittais..... No ehkä tärkeimmät hiippakuntamme 6 narttua ovat olleet kiimassa, eli Lenni paran elämä on ollut ihan sekaisin. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen Lenni menetti pallinsa, jospa nyt herran elämä helpottuisi. Lenni parka kuihtui jo ihan Ambomaan nälkiintyneeksi lapseksi ja ei ressukka tiennyt ollakko sisällä vaiko ulkona. Operaatio onnistui ilman komplikaatioita ja nyt odotellaan alkaako herra saada luiden päälle myös sitä paljon kaivattua massaa. Samassa rytäkässä menetti Kalle-kissa killuttimensa. Tuntuu et Kalle oli tosi loukkaantunut, kun lääkäri vei herran sukukalleudet.

Hallan-Taika kävi sulholassa ja nyt odotellaan onnistuiko visiitti.

Kissanpennut ovat osa jo muuttaneet omiin koteihinsa, yksi on lähdössä, mutta Taru on vielä vailla kotia. No jospa sillekin löytyis oma ihminen jostain (toivottavasti pian). Mitä pidempään pentu tossa pyörii, niin sitä vaikeampaa lasten on siitä luopua. Tosin kolme kissaa on ihan liikaa tähänkin sikukseen.

Artun ja Siirin lapsosista on kasvanut kauniita rinsessoja tosin sillekin rintamalle kuuluu murhetta....Aionokainen uros Pikku-Arttu on koirien taivaassa. Pikku-Arttu jouduttiin lopettamaan ja lähetettiin Eviraan tutkittavaksi. Tulokset tulivat tällä viikolla ja kuten Sanni epäilikin diagnoosi on vesipää, mut parempi oli tehdä tämä raskas päätös nyt, kun pikkumies voi vielä suht hyvin ja ei ollut ehtinyt muuttaa kasvattajalta uuteen kotiin. Tämä on mielestäni sitä vastuuntuntoista kasvatusta jos mikä, joten Sanni vaikka päätös oli vaikea, niin se on myös ihailtavan rehellinen. Tämä asia mistä ei todellakaan pidä eikä kannata vaieta, vaikka se tuo niitä ihania juoruja ja seläntakana supinoita, mutta me Sanni voimme vielä huomennakin katsella itseämme peilistä ja todeta et maton alle ei ole lakaistu mitään. OLKAAMME SIIS YLPEITÄ SIITÄ.