Päivät kuluu niin nopsaa, et ei kerkiä perässä, se on tää kevät. Tapahtunut on kaiken laista.
Olen epätoivoisesti siivonnut tarhoja. Mistä se kaikki sitti sinne ilmaantuu vai käykö joku yöllä sinne sitä kippaamassa. Vaikka kuinka on talvella keräävinään kaikki kikkareet pois, niin kun lumi sulaa kököt pilkottavat lumen seasta,kuin keväisin leskenlehdet.
Eilen kävin Jalon kans näyttelyharkoissa, tosin meidä harkat on luku sinänsä, kun kukaan ei meihin saa koskea. Jalo käyttäytyi yllättävän rennosti, uskon vakaasti että traumat unohtuvat aikanaan. Tarvitaa vaan paljon kärsivällisyyttä, siis minulta!
Arttu kävi luolilla kiusaamassa supiloita tuloksena kaksi hengetöntä. On se hienoa kun isäntä sai uuden mettä kaverin, kun ton Iiron metästykset on varmaankin metästetty. Iiro on kyllä parantunut yllättävän hyvin, pallitkin alkaa olla normi kokoiset.

Tänään oli aika lämmin päivä, huomasi sen, kun kakarat alkoi riisua vaatteitaan heti kun silmä vältti. Siellä ne oli pipot ja lapaset pitkin tannerta. Niinkuin eivät olisi jo muutenkin nuhaisia.
Isännälle tuli puhelu 20.30 ja sen jälkeen se olikin kuin tuli persauksien alla. Hirvikolari kilometrin päässä meiltä. Sinne se ukko meni kera pyssyn ja koiran. No ukosta ei ole kuulunut mitään minä painun pehkuihin, kaitpase sieltä joskus tulee.