Mistähän alkais.... no alusta.

Hyvät Uutiset ensin. Ristiinan näytelmistä Jupi ERI2, Kaisa ERI, Kerttu ERI2 PN2 vara-sert (niin lähellä mut...) Pimu ERI2, Saana ERI, ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä Mette-Mannonen ERI1 PN4. Kyllä kannatti käydä, mut harmittaa toi ainainen vara-serti ja Riitu myöhästyi kehästä.

Rantasalmella oli Riitu ja hianosti meni ERI1 PN1 SERT MVA ROP

Kouvolassa oli vain Kerttu ja tuomisina taas varaserti...tää alkaa jo sylettää. Eiks niistä varoista vois jo saada yhen oikeen.

Kuopiossa oli Pimu kaikkina kolmena päivänä Sannin handlaamana (kiitos Sanni) . Joka päivän saldo ERI1 PN2 ja ROP-VET. Tähän oli hiano lopettaa Pimun näytelmä ura. Tosin tässä vaiheessa en tiennyt kuinka lopullista se oli.

Riitu synnytti 13.09. kolmen-koplan eli kolme-koota 2urosta ja 1nartun ja kaikki voivat hyvin

Huonot uutiset.

Kesän helteet on verottaneet koiralaumaamme.

Ensin piti päästää Pipsa sitten Iiro ja viimeisenä (toistaiseksi) Pimu.

Pipsan elämä oli tosi tuskallista kurkunpäähalvauksen vuoksi ja siksi oli pakko tehdä päätös, joka ei todellakaan ole ollut helppo. Punnitsin moneen kertaan vaihtoehdot ja päädyin siihen, et parempi päästää koira lepoon.

Iiron lopettaminen tuntui ehkä kaikkein hirveimmältä, kun koira oli oma ensimmäinen kasvattimme. Mutta suussa olevat kasvaimet olivat jo niin isot ja niitä oli niin paljon, että syöminen oli jo hankalaa. Tosin tiedättehän te territ periksi ei anneta eikä ainakaan valiteta.

Pimu sitten oli asia jo erikseen. Pimultahan poistettiin jo vuosia sitten nisä jossa oli kasvain. Viime syksynä löytyi sitten taas kasvain tosin pieni. Vuodessa tuo kasvain sitten suureni, ei kuitenkaan käsin tunnustellen mitenkään hälyyttävästi. Huomasimme Sannin kans et ihan kuin kasvain oli kasvanut viimeisen kuukaudan aikana (mikä piti paikkaansa). Vielä Oulussa koira oli huippu kunnossa. Ennen Kuopioo ihmettelen kun Pimu oli hieman vaisu. Kuopiossa kuitenkin pärjäsi hyvin. Kuopion jälkeen tila alkoi mennä alaspäin. Pimu tahtoi vaan nukkua. Sit alkoi kauhea läähätys ja tärinä. Varasin lääkäri ajan ja tiesin et matka on viimeinen. koira oli kasvaimia täynnä ja keuhkoissa nestettä.

Sain puhelin soiton Elinalta (leokasvatin omistaja) Urho oli nukkunt pois ilmeisesti sydän petti. Poika lähti saappaat jalassa. Toinen jo samasta pentueessta.

Kun mietin tätä vuotta surua on ollut ja toivon et tämä olisi viimeinen lähtijä, tosin noita vanhuksia kun on niin tää luopumisen tuska jatkuu.

Siinä sulle Sanni kuulumisia, lisää tulee kunhan taas ehdin koneelle.